Suomi kasvuun

10.3.2004
Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura
Kasvuryhmä

SUOMI KASVUUN
Ohjelma Kokoomukselle tietoyhteiskunnan haasteisiin vastaamiseksi

Suomen haasteet

Kansainvälisesti Suomea pidetään yhtenä tietoyhteiskuntakehityksen johtavista maista. Suomen teknologiaosaamisen ja kilpailukyvyn on arvioitu olevan maailman huippua. Vienti on kasvanut 40 prosenttiin kansantulosta ja taannut Irlannin rinnalla monia EU maita nopeamman talouden kasvun ja hyvinvoinnin kehittymisen. Suomi on menestynyt, mutta itsetyytyväisyyteen ei ole varaa. Menestys jatkuu vain, jos tietoyhteiskunnan etenemisen aiheuttamiin haasteisiin, globalisaatioon ja osaamisen jatkuvaan parantamiseen pystytään vastaamaan.

Valtaosa Suomen viennistä on tietointensiivisen teollisuuden tavaratuotantoa. Kehitysmaissa osaaminen paranee, ja yhä vaativampaa tuotantoa siirtyy niihin. Uusimmat kansainväliset vertailut antavat hälyttävän kuvan Suomen teknologiaosaamisen tasosta, sillä teollisuuden kannalta tärkeillä aloilla panostukset korkeimpaan koulutukseen ja tutkimukseen ovat jääneet jälkeen kilpailijamaista. On suuri vaara, että tuotekehitys ja huipputuotteiden valmistus siirtyy osaavampiin maihin. Silloin vienti hiipuisi ja kasvu pysähtyisi kohtalokkain seurauksin hyvinvoinnille.

Palveluissa tuottavuus on alhainen teknologian vähäisen soveltamisen vuoksi. Julkisten palveluiden tuottaminen on kallista. Palveluiden vienti on vaatimatonta, noin kymmenesosa koko viennistä.

Tietoyhteiskuntakehitys on johtanut uusien työpaikkojen syntymiseen kasvukeskuksiin. Väestöä on muuttanut niihin ja muualla väestö on vähentynyt. Seurauksena on ongelmia sekä kasvavilla että väestöä menettävillä alueilla. Työssäkäyntialueen koko on kasvanut seutukunnan laajuiseksi tai vieläkin suuremmaksi, mutta hallinnon rakenne on jäänyt jälkeen ja jarruttaa maan ja sen alueiden kehitystä.

Verotuksen rakenne ei edistä tietoyhteiskunnan etenemistä ja kilpailukyvyn säilymistä. Pienten tulojen korkea verotus ei kannusta työntekoon. Hyväpalkkaisten muita maita korkeampi verotus uhkaa viedä osaajia maasta ja vaikeuttaa osaajien saamista ulkomailta. Liian jyrkkä progressio ei kannusta osaamisen kartuttamiseen. Yritysverouudistuksessa on mukana kasvun kannalta haitallisia piirteitä.

Suomen on vastattava tietoyhteiskunnan tuottamiin haasteisiin. Ohjelmassa esitetään menestyksen jatkumiseksi välttämättömiä toimia.
1. Teknologiaosaamiseen sekä tuotannon ja palveluiden kehittämiseen on panostettava
2. Aluerakenne on uudistettava ja kehittämisessä nojauduttava alueiden omiin vahvuuksiin
3. Verotusta on lievennettävä kasvun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi
Tiivistelmä

Liitteet (liitteet puuttuvat)
Liite 1. Tietoa yliopistoista
Liite 2. Taulukoita tuotantorakenteesta
Liite 3. Kuvia työpaikka ja -väestökehityksestä
Liite 4. Palkka ja -verotietoja

1. Teknologiaan sekä tuotannon ja palveluiden kehittämiseen on panostettava

Teknologiaosaamiseen on investoitava
Globalisaation aiheuttama kansainvälisen työnjaon kehitys jatkuu ja teollisuuden tuotantoa siirtyy maasta toiseen kannattavuuden mukaan. "Kiina -ilmiön" seurauksena vähitellen yhä vaativammatkin työtehtävät voivat siirtyä edullisemman tuotannon maihin. Tuotekehityksen väheneminen Suomessa olisi merkki maan kilpailukyvyn heikkenemisestä ja johtaisi heti mm. luottoluokituksen putoamiseen. Tuotekehitys ja uusien tuotteiden valmistus on pidettävä Suomessa, mutta se edellyttää tuotteissa tarvittavan jatkuvasti kehittyvän ”kovan” teknologian osaamista.

Teknologiaosaamisen määrää perustutkimuksen ja siihen nojaavan korkeimman koulutuksen taso. Suomessa tekniikan alan yliopistojen taso on pudonnut, sillä1990-luvun jälkipuoliskolla koulutusmääriä nostettiin 50 % resursseja vastaavasti lisäämättä. Nyt 21 % yliopistojen uusista opiskelijoista on tekniikan alalla, aikaisemmin 14 %. 1980-luvulla opiskelijoita oli yhtä opettajaa kohti 12 nyt 24.

Resurssipulan perussyitä ovat opetusministeriön soveltamat kustannuskertoimet, jotka luonnontieteiden ja tekniikan kohdalla ovat liian alhaiset ottaen huomioon tarvittavat kalliit ja henkilökuntaa vaativat laboratoriot. Tekniikan ja luonnontieteiden tutkinnon kustannuskerroin on 1,75, kun se esimerkiksi kasvatustieteissä on 1,5, lääketieteessä 3,25, musiikissa 4,5 ja teatteri- ja tanssitaiteessa 5,5. Tohtorin tutkinnosta yliopistot saavat yhtä paljon rahaa tieteenalasta riippumatta. Vientiteollisuuden tarvitsemien kalliita laboratorioita edellyttävien alojen tohtoreista on pulaa.

Tekniikan ja luonnontieteiden opetuksen nostamiseksi kansainväliselle tasolle on niiden kustannuskerroin nostettava samaksi kuin lääketieteen. Tohtorikoulutuksessa on otettava huomioon laboratoriotyöskentelyn kalleus.

Tekniikan alan yliopistojen resurssivajaus on johtanut perustutkimuksen heikkenemiseen ja Suomen Akatemian perustutkimusrahoituksen romahtamiseen. Vuoteen 1998 asti teknillisten tieteiden osuus oli 18 %, v. 2002 enää 9 %. Maailman 500 parhaimman yliopiston listalla on Euroopasta 21 teknillistä yliopistoa, niistä Teknillinen korkeakoulu (TKK) viimeistä edellinen.

Suomen Akatemian selvitys Suomen tieteen tila ja taso vahvistaa huonon tilanteen. OECD-maiden vertailussa Suomi on kolmas maatalous- ja metsätieteissä, humanistisissa tieteissä neljäs, lääketietieteessä ja yhteiskuntatieteissä kuudes, mutta luonnontieteissä 12. ja teknisissä tieteissä 16. EU-maista Suomen jäljessä ovat vain Espanja, Portugali ja Kreikka. Luonnontieteet ja teknilliset tieteet ovat teollisuuden kannalta avainasemassa.

Tekniikan ja luonnontieteiden yliopistojen tason nostamiseksi on laadittava ja toteutettava teknologiaohjelma, joka tähtää tutkimuksen nostamisen Suomelle tärkeillä aloilla kansainväliselle huipputasolle. Resurssit ohjelmaan saadaan valtion omaisuuden myynnistä sekä talouden kasvusta, jonka ohjelma mahdollistaa.

Teollisuuden suorituskykyä on parannettava
Suomen menestyksen jatkuminen edellyttää entistä osaavampaa teollisuutta ja palvelutuotantoa. Tuotantorakenteemme ja siten koko talouden toiminta ja palveluiden ylläpito vaatii varsin suurta raaka-aineiden ja tarvikkeiden tuontia. Palveluissa valmiidenkin tuotteiden tuonti on suurta. Tasapaino saavutetaan vain kilpailukykyisellä vientituotannolla.

Kilpailukyvyn aleneminen vähentäisi vientiä, ja pakottaisi sopeuttamaan elintason alemmalle tasolle. Vientiteollisuuden on kilpailukykynsä säilyttämiseksi kehitettävä yhä vaativampia, entistä enemmän osaamista sisältäviä tuotteita. Suomalaisten osaamista ja innovaatiokykyä on käytettävä hyväksi myös uusien tuotteiden ja uusien teknologiayritysten synnyttämiseksi

Tekesin uusien teknologioiden kehitysohjelmat ja tuotekehitystuki ovat tuottaneet tulosta. Lupaavia uusien tuotteiden kehityshankkeita on enemmän kuin on voitu rahoittaa. Tekesin teknologian kehityshankkeita ja tuotekehitystukea on lisättävä viidellä prosentilla vuosittain. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi on hyväksyttävä, että osa hankkeista epäonnistuu.

Yritysten ja yliopistojen yhteistyö tavoitetutkimuksessa on hyödyllistä, mutta Tekes on asettanut yhteistyön hankkeiden tukemisen ehdoksi. Moni lupaava hanke jää ilman rahoitusta, kun kiinnostunutta yritystä ei löydy. Yliopistojen oma soveltava tutkimus on edullinen keino uusien tuotteiden ja uusien teknologiayritysten synnyttämiseksi. Se edistää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä, sillä ammattikorkeakoulut voivat osallistua tulosten tuotteistamiseen.

Yliopistoille on myönnettävä omia varoja tekniikan ja luonnontieteiden vapaaseen soveltavaan tutkimukseen ja ammattikorkeakouluille varoja hankkeisiin osallistumiseen uusien tuotteiden ja uusien teknologiayritysten synnyttämiseksi.

Liiketoiminnan ja vientimarkkinoiden osaamisen puutteet haittaavat erityisesti teknologiayritysten menestymistä.

Liiketoiminnan ja vientimarkkinoiden osaamiseen sekä kielitaitoon on panostettava.

Palveluiden tuottavuutta on parannettava ja vientiä lisättävä
Palveluiden merkitys on suuri kotimaan talouden ja erityisesti työllisyyden kannalta. Kauppa, liikenne, kiinteistö- ym. palvelut ja julkinen talous edustavat kahta kolmasosaa eri tuotannonalojen arvonlisäyksestä. Palvelut ovat sekä kilpailtua markkinaehtoista yritystoimintaa että julkisia palveluita, jotka rahoitetaan lähes kokonaan verovaroin. Palveluiden tuottavuutta on pystyttävä parantamaan talouskasvun turvaamiseksi.

Julkisten palvelujen uudelleenjärjestelyssä on käytettävä useita keinoja, kuten palvelujen järkeistämistä, kuntarakenteen muuttamista, markkinaehtoisten palvelumuotojen käyttöönottoa ja niiden osuuden lisäämistä, julkisten palvelujen karsintaa ja palvelujen avaamista koti- ja ulkomaiselle kilpailulle sekä velvoitteiden avointa siirtoa valtion vastuulle. Osaamisen turvaamiseksi julkisten palveluiden palkkatason on oltava vertailukelpoinen muiden alojen kanssa.

Kotimaan sisäisten palvelujen kustannustehokkuutta on lisättävä uudistamalla rakenteita, toimintatapoja ja tietotekniikan käyttöä. Uusien palvelualojen avaamista kilpailulle on edistettävä. Yksityisen sektorin tuottamia koulutus-, terveydenhoito- ja sosiaalisia palveluja tulee edistää ja niitä tulee kohdella tasapuolisesti kilpailussa julkisten palvelujen kanssa.

Markkinaehtoista palvelutoimintaa on kehitettävä muutenkin, sillä palveluiden kysyntä kasvaa elintason kasvun myötä. Vapaa -ajan teollisuus, sisältötuotanto, matkailu, ja kulttuuri ovat tulevaisuuden nousevia teollisuusaloja. Niiden kehittymiselle on luotava edellytyksiä.

Suomen koko viennistä palveluiden osuus on vain hieman yli kymmenesosa, ja palveluiden tuonti on huomattavasti palvelujen vientiä suurempi. Palvelujen viennin lisäämiseen antavat tietoyhteiskunnan uudet tuotteet hyviä mahdollisuuksia.

Globalisaation mahdollisuuksia tulee käyttää hyväksi palvelutuotannon kehittämisessä perinteisten teollisuusalojen lisäksi ja rinnalla. Yritystoimintaa tukevien palvelujen vientiä ja kehittymistä pitää edistää verkottumalla maailmanlaajuisesti.

2. Aluerakenne uudistettava ja kehittämisessä nojauduttava alueiden omiin vahvuuksiin

Seutukunnat hallinnon perustaksi
Suomen väestörakenne on viime vuosikymmeninä muuttunut nopeasti. Maa- ja metsätalouden työpaikat ovat vähentyneet ja uusia työpaikkoja on syntynyt asutuskeskuksiin, joihin on muuttanut yhä suurempi osa suomalaisista. Muuttoliike on pysähtynyt vain hitaan kasvun aikana. 1990-luvulla tietoyhteiskunnan kehittyessä ja talouden kasvaessa uudet työpaikat ja muuttoliike ovat keskittyneet muutamaan kasvukeskukseen, joihin on syntynyt elektroniikan ja muun huipputekniikan yrityksiä ja niitä palvelevia yrityksiä. Väestön kasvu on puolestaan lisännyt palvelutyöpaikkoja.

Talous- ja työssäkäyntialueiden koko on kasvanut niin, että ne vastaavat likimäärin nykyisiä seutukuntia tai ovat vieläkin suurempia. Kasvukeskusseutukuntien väestö on kasvanut 1990-luvulla suhteellisesti sitä enemmän mitä suurempi se on ennestään ollut. Alle 60000 asukkaan seutukunnissa väestö on keskimäärin vähentynyt poismuuton ja syntyvyyttä suuremman kuolleisuuden vuoksi.

Tilastokeskus on ennakoinut väestön kehitystä vuoteen 2030 mennessä. Ennusteen mukaan suuret seutukunnat kasvavat suhteellisesti eniten (Helsingin seutu 21 %) ja alle 100000 asukkaan seutukunnissa väestö keskimäärin vähenee. Valtaosa ennusteesta toteutuu ilman muuttoliikettäkin syntyvyyden ja kuolleisuuden eron perusteella. Yli puolessa seutukunnista väestön ikärakenne v.2030 olisi erittäin vinoutunut. Pääosa väestöstä olisi eläkeiässä.

Maa- ja metsätalous tulevat jatkossa toimeen yhä niukemmalla työvoimalla samalla kun EU ja WTO edellyttävät maatalouden ja samalla maaseutua ylläpitävien tuotantotukien vähentämistä. Laajenevan Euroopan Unionin aluepolitiikan painopisteen muuttuminen korostaa Suomen talousalue- ja siihen liittyvien hallintorakenteiden uudistamistarvetta. Itsenäisten kuntien vuoksi 5,2 miljoonan asukkaan Suomi vastaa liittovaltiota, jossa on 444 itsenäistä ”osavaltiota”. Saman talousalueen ”osavaltioilla” on ristikkäisiä tavoitteita, jotka jarruttavat talousalueen kehittämistä ja tehokasta toimintaa.

Nykyiset yhteiskunnallisia oloja vastaamattomat hallintorakenteet tulee uudistaa kuntien, seutukuntien ja osin maakuntien osalta maan kasvu- ja vaurastumisedellytysten turvaamiseksi. Tämä merkitsee kuntien ja seutukuntien yhdistämistä.

Julkisten palvelujen tehokkuutta ohjataan vain hallinnollisesti. Niiden uudelleenjärjestely on välttämätön, koska maan tuotantorakenne ei kykene kantamaan niiden rahoitusta. Suurin ristiriita syntyy sosiaali-, terveys- ja opetuspalveluissa, kun eduskunta määrää kunnille palveluvelvoitteet, joita useimmat kunnat eivät kykene täyttämään. Valtio on näin joutunut huolehtimaan suurelta osin näiden kuntien toiminnan rahoittamisesta.

Julkisten palvelujen hallintoa on yksinkertaistettava ja keskitettävä valtion tuen varassa toimivista kunnista seutukuntiin. Kasvavia seutukuntia rasittava yhteisöverotulojen jakojärjestelmä on uusittava.

Alueita on kehitettävä niiden vahvuuksiin nojautuen
Samanaikainen työttömyyden alentaminen ja kasvukeskuksiin muuton hillitseminen on ristiriitainen tavoite. Näennäistyöllistäminen resurssisiirroilla kasvualueilta taantuville alueille vie ajan mittaan kilpailukykyiset toimintaedellytykset koko kansantaloudelta alentamalla sen tuottavuutta ja samalla kansainvälistä kilpailukykyä. Kokemukset liiaksi hajautetusta hallinnosta kasvun edistäjänä ovat huonot.

Kansantalouden tuottavuutta ja hallinnon tehokkuutta huonontavaa työpaikkojen siirtoa pois kasvukeskuksista luuloteltujen aluepoliittisten etujen saamiseksi on varottava. Alueiden toiminta pitää perustaa ensisijaisesti alueen omien vahvuuksien varaan eikä muualta saatavaan tukeen.

Maailmanlaajuisesti toimivat yritykset hakeutuvat toimintaympäristöön, jossa on osaamista ja tuotekehityksen tarvitsemaa tutkimustietoa. Suomen tulevalle kehitykselle ja kansainväliselle kilpailukyvylle on tärkeää, että pääkaupunkiseutu pystyy kilpailemaan vetovoimallaan ja tuloksillaan Euroopan unionin ja muun maailman metropolien kanssa. Suomen ongelma ei ole Helsingin seudun ja muun Suomen tasapaino vaan Helsingin heikkous muiden maiden vastaaviin keskuksiin nähden. Helsingin seudulla on liian vähän ulkomaisia yrityksiä.

Helsingin seudun kansainvälistä kiinnostavuutta on lisättävä parantamalla infrastruktuuria ja palveluita sekä sijoittamalla lisää varoja koulutukseen ja tutkimukseen. Ulkomaisia yrityksiä on houkuteltava perustamalla pääkaupunkiseudulle yhteistyössä kansainvälinen tiedepuisto, joka nojaa alueen korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten sekä huippuyritysten tietoon ja osaamiseen.

Helsingin seudun lisäksi edellytykset työpaikkojen ja väestön kasvulle ovat hyvät muissa suurissa kasvukeskuksissa kuten Oulu, Tampere, Jyväskylä, Turku ja Kuopio. Sen sijaan aluekeskusseutukunnissa, joita on 15-20, merkittävää työpaikkojen ja väestön lisäystä ei ole odotettavissa. Ne kuitenkin tasapainottavat valtakunnan alueellista kehitystä turvaamalla tulevaisuutensa omia vahvuuksiaan parantamalla. Niiden yritykset voivat luoda uutta liiketoimintaa kytkeytymällä tietoa ja innovaatioita tuottaviin verkostoihin.

Kasvukeskusten on määrätietoisesti kehitettävä toimintojaan panostamalla osaamiseen ja verkottumalla kotimaassa ja ulkomailla. Aluekeskuksissa on edistettävä niiden omia vahvuuksia ja yritysten kytkeytymistä tietoa ja innovaatioita tuottaviin verkostoihin.

Matkailu on tulevaisuuden kasvuala. Suomella on erityisen hyvät edellytykset luontomatkailun kehittämiseen. Matkailu voi tarjota monille maaseudun seutukunnille runsaasti uusia työpaikkoja.

Suomessa on määrätietoisesti edistettävä matkailua. Luonto- ja lomamatkailun kehittämiseen on panostettava erityisesti maaseudun seutukunnissa.

Liikenne- ja tietoliikenneverkot ovat elintärkeitä yritysten ja yhteiskunnan tehokkaan toiminnan kannalta. Suurista liikenneinvestoinneista päätettäessä on perustana oltava liikenteen määrä eri alueilla. Se on välttämätöntä kasvukeskusten kannalta, sillä niissä liikenneväylät jäävät usein jälkeen nopean kasvun aiheuttamasta tarpeesta. Seurauksena on lisäkustannuksia asukkaille ja kilpailukyvyn alenemista yrityksille, mikä rasittaa koko maan kilpailukykyä.

On huolehdittava siitä, että liikenneväylät ja tietoliikenneverkot ovat liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa sekä kasvukeskuksissa että muualla maassa.

3. Verotusta on lievennettävä kasvun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi

Henkilö-, yritys- ja osinkoverotuksen tasot sekä varallisuusvero vaikuttavat yritysten ja niiden tuotannon sijoittumiseen ja yritystoiminnan edellytyksiin sekä mahdollisuuksiin pitää asiantuntijoita Suomessa ja saada asiantuntijoita Suomeen. Verotusta lieventämällä voidaan kansalaisia kannustaa tietonsa ja työosaamisensa parantamiseen ja nostaa siten kansantalouden tuottavuutta.

Valtion tuloverotuksesta saamat verotulot ovat palkkasumma x veroprosentti. Tietoyhteiskunnassa veroprosentin alentaminen on omiaan suurentamaan palkkasummaa, koska työhön kannattaa mennä ja osaavammalle pystytään maksamaan parempaa palkkaa.

Työ on talouden kasvun ja kansakunnan menestymisen perusedellytys. Hakeutumista työhön ja työn kannustavuutta on lisättävä tarkistamalla verotusta, eläkkeelle siirtymisen ehtoja sekä työttömyyskorvauksen tasoa ja kestoaikaa.

Olemassaolonsa turvaamiseksi yritykset pyrkivät sijoittumaan parhaan kokonaistuloksen antaviin maihin. Verotus vaikuttaa kustannustekijänä osaltaan tuotannon sijaintimaan valintaan. Suomessa yrittämiseen kohdistuvien eri verojen (yritys-, osinko-, varallisuus- ja luovutusvoittoverot) korkea yhteisvaikutus edistää yritysten ja omistuksen siirtymistä pois maasta, vaikuttaa tuotannon siirtämiseen muualle ja jarruttaa uusia investointeja Suomeen. Tämä näkyy jo yritysmyynteinä, tuotannon siirtymisinä sekä työllisyyden heikkenemisenä. Pääomia virtaa pois maasta.

Toisaalta suomalaisten yritysten laajeneminen ulkomaille parhaan kokonaistuloksen saavuttamiseksi on kansantalouden kannalta hyödyllinen. Vaihtoehtona voi olla toiminnan lopettaminen Suomessa ja myynti täysin ulkomaisiin käsiin.

Tuloverotuksen lieventämisellä edullisia vaikutuksia
Jyrkkä progressio huonontaa maamme kilpailukyvyn kannalta tärkeätä kannustavuutta hyvään työsuorituksen ja osaamiseen. Erityinen huomio on kiinnitettävä korkeaan marginaaliveroasteeseen – ylin marginaalivero on Suomessa EU-maiden piirissä toiseksi korkein. Korkea tulovero johtaa myös pienempään ostovoimaan ja latistaa palvelujen kysyntää samalla kun niiden tarjonta supistuu. Työllisyyden kannalta tällainen tilanne on epätyydyttävä.

Kansalaisia tulee kannustaa ottamaan vastuuta itsestään ja heille on annettava lisää mahdollisuuksia vaikuttaa omilla valinnoillaan oman elämänlaatunsa parantamiseen. Näin lisätään käytännössä myös palvelujen ja tuotteiden kysyntää ja parannetaan yrittämisen edellytyksiä ja työllisyyttä.

Ansiotulojen verotusta on tuntuvasti lievennettävä kaikissa tuloluokissa. Marginaaliveron yläraja on alennettava 50 %:iin

Yritysverotuksen oltava kilpailukykyistä
Verokannan alentaminen 29 %:sta 26 %:iin on oikeansuuntainen toimenpide. On varauduttava lähiaikoina – ottaen mm. huomioon EU:n laajentumisen Suomen lähialueille – kilpailukyvyn säilyttämiseksi edelleen alentamaan verokantaa. Virossa yritys ei maksa yhtiöön jäävästä voitosta veroa lainkaan ja yksityisen kansalaisen veroprosentti on tasainen 26 %.

Yritysverotuksen lieventämistä on kilpailukyvyn varmistamiseksi tarvittaessa jatkettava.

Osinkoverotuksen muuttamisesta ongelmia
Osinkoverotuksen suunniteltu kiristäminen vaikuttaa mahdollisuuksiin säilyttää menestyvät yritykset edes merkittäviltä osin kotimaisessa omistuksessa ja heikentävästi osakesäästämiseen. Se vähentää myös halukkuutta pörssiin listautumiseen, vaikeuttaa pääoman hankintaa ja vähentää yleisesti tulevaisuuden työpaikkojen kannalta tarpeellisia investointeja.

Osinkoverotuksen esillä olevasta muuttamisesta on luovuttava.

Varallisuusvero on poistettava jäänne
Jos osinkoverotusta kaikesta huolimatta kiristetään olisi luovuttava varallisuusverosta Arvelan työryhmän esityksen mukaisesti. Varallisuusveron fiskaalinen merkitys on erittäin vähäinen ja se on verohallinnollisesti raskas. Vähätuottoisen omaisuuden kohdalla se on usein kohtuuton - tilannetta kärjistää vielä osinkotuloihin veron kautta kohdistuva leikkaus. Lukuisat poikkeukset (talletusten ja obligaatioden verovapaus sekä maaomaisuuden aliarvostus ) huomioon ottaen verotus ei myöskään ole tasapuolista. Kiinteistöjen osalta varallisuuden verottaminen on kaksinkertaista, koska kiinteistövero on luonteeltaan varallisuusvero.

Varallisuusveron poistaminen edistäisi pääomien pysymistä Suomessa ja – nykytilanteeseen verrattuna – sijoitusten kohdistumista talouselämän kehittymisen kannalta tehokkaampiin kohteisiin. Useimmat maat ovat luopuneet varallisuuden erillisestä verottamisesta.

Varallisuusverosta on luovuttava.

Luovutusvoitoille kohtuullinen aikaraja
Luovutusvoittojen verottamiselle olisi verotuksen yksinkertaistamiseksi säädettävä kohtuullinen aikaraja – esim. yksi tai kaksi vuotta, jolloin verotettaisiin ensi sijassa spekulatiivisia voittoja. Nykyinen ääretön kausi aiheuttaa kohtuutonta työtä ja epävarmuutta todellisen voiton ja ennen
kaikkea mahdollisen tappion selvittämisessä. Hallitus kuitenkin suunnittelee jopa luovutusvoittojen verotuksen kiristämistä ns. hankintahintaolettamaa alentamalla. Perittyä omaisuutta realisoitaessa joudutaan usein kaksinkertaiseen verotukseen.

Luovutusvoittojen verottaminen on rajoitettava koskemaan vain lyhytaikaisia sijoituksia.

Liikenteen verotus esimerkki alentamisen dynaamisesta vaikutuksesta
Autoveron alentamisesta saadut kokemukset ovat kauttaaltaan myönteisiä: valtion verotulot ovat vilkastuneen autokaupan myötä kasvaneet samalla kun autoalan työllisyys on kohentunut, liikenteeseen on saatu turvallisempia ja ympäristön kannalta parempia autoja. Auton hinnan alentuessa kansalaisille on jäänyt enemmän varoja muuhun kulutukseen, joka samalla välillisesti parantaa työllisyyttä. Autoveron alentamisen vaikutukset on uusi esimerkki veronalennusten dynaamisesta vaikutuksesta sekä talouteen että valtion verokertymään.

Liikenteen ympäristövaikutusten vähentämiseksi olisi vuotuisen ajoneuvoveron perusosa ensi tilassa eurooppalaisen mallin mukaisesti muutettava siten, että auton alhainen päästötaso vaikuttaa veroa alentavasti. Nyt: alempi vero kannetaan käytännössä eniten saastuttavilta autoilta. Myös diesel-käyttöisten autojen usein merkittävät päästöerot tulisi ottaa huomioon verotuksessa.

Ajoneuvoverossa on otettava huomioon ajoneuvojen ympäristöpäästöt.

KOTA:n Kasvuryhmä:
Ilkka Arvola
Jere Lahti
Henrik Lundsten
Erkki Pihkala
Martti Tiuri, puheenjohtaja
Jukka Manninen, sihteeri

KOTA
Suomi kasvuun, Tiivistelmä

Suomi on menestynyt hyvin, mutta menestyksen jatkuminen edellyttää, että tietoyhteiskunnan etenemisen aiheuttamiin vaativiin haasteisiin, globalisaatioon ja osaamisen parantamiseen, pystytään vastaamaan.
Teknologiaosaamiseen sekä tuotannon ja palveluiden kehittämiseen on panostettava
Vientiteollisuus on pidettävä kilpailukykyisenä osaamisen avulla. Kansainväliset vertailut osoittavat Suomen yliopistojen tason teollisuuden kannalta tärkeillä aloilla olevan jäljessä kilpailijamaista. Syynä on tekniikan alan yliopistojen opiskelijamäärän nostaminen 50 prosentilla 1990-luvun lopulla ja tutkintojen hinnan aliarviointi.
Tekniikan ja luonnontieteiden yliopistojen tason nostamiseksi on toteutettava teknologiaohjelma, joka tähtää tutkimuksen ja opetuksen nostamiseen Suomelle tärkeillä aloilla kansainväliselle huipputasolle. Resurssit siihen saadaan valtion omaisuuden myynnistä ja talouden kasvusta.
Yliopistot ja ammattikorkeakoulut on saatava edistämään teknologiayritysten syntymistä.
Yliopistoille on annettava omia varoja vapaaseen soveltavaan tutkimukseen ja ammattikorkeakouluille varoja hankkeisiin osallistumiseen uusien tuotteiden ja uusien teknologiayritysten synnyttämiseksi.
Vientiteollisuuden on kilpailukykynsä säilyttämiseksi kehitettävä, yhä vaativampia, entistä enemmän osaamista sisältäviä tuotteita, jotta tuotekehitys ja uusien tuotemallien valmistus pysyisi Suomessa.
Tekesin resursseja on lisättävä viidellä prosentilla vuosittain.
Palveluiden tuottavuus on huono, kun teknologiaa ei sovelleta riittävästi. Palveluiden vientiä on vähän.
Uusien palvelualojen avaamista kilpailulle on edistettävä. Globalisaation mahdollisuuksia tulee käyttää palvelutuotannon kehittämiseksi perinteisten teollisuuden alojen lisäksi ja rinnalla.
Aluerakenne uudistettava ja alueiden kehittämisessä nojauduttava omiin vahvuuksiin
Uudet työpaikat ja väestö ovat keskittyneet kasvukeskuksiin. Alle 60000 asukkaan seutukunnissa, joita on kolme neljäsosaa, väestö on vähentynyt. Ennusteen mukaan 2030 mennessä alle 100000 asukkaan seutukunnissa väestö edelleen vähenee. Työssäkäyntialueiden koko on kasvanut seutukunnan kokoiseksi. Hallintorakenne ei enää vastaa tarpeita. Suomi on kuin liittovaltio, jossa on 444 itsenäistä ”osavaltiota”. Saman talousalueen ”osavaltioilla” on ristikkäisiä tavoitteita, jotka jarruttavat kehitystä ja tehokasta toimintaa.
Nykyiset yhteiskuntakehitystä vastaamattomat hallintorakenteet tulee uudistaa maan kasvu- ja vaurastumisedellytysten turvaamiseksi. Kuntia on yhdistettävä seutukunniksi ja osin myös seutukuntia suuremmiksi. Julkisten palvelujen hallintoa on keskitettävä seutukuntiin. Kansantalouden tuottavuutta ja hallinnon tehokkuutta huonontavaa työpaikkojen siirtoa pois kasvukeskuksista on varottava.
Alueiden kehittämisen on perustuttava ensisijaisesti alueiden omien vahvuuksien varaan.
- Helsingin seudun kansainvälistä kiinnostavuutta on lisättävä sijoittamalla tutkimukseen ja
koulutukseen sekä infrastruktuuriin ja luomalla yhteistyössä kansainvälinen yrityspuisto.
- Kasvukeskusten on määrätietoisesti kehitettävä toimintojaan panostamalla osaamiseen ja verkottumalla kotimaassa ja ulkomailla. Aluekeskuksissa on edistettävä niiden omia vahvuuksia ja yritysten kytkeytymistä tietoa ja innovaatioita tuottaviin verkkoihin.
- Maaseudun seutukunnissa on panostettava luonto- ja lomamatkailun kehittämiseen.
- On huolehdittava siitä, että liikenneväylät ja tietoliikenneverkot ovat liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa sekä kasvukeskuksissa että muualla maassa.
Verotusta on lievennettävä kasvun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi
Verotusta ja progressiota lieventämällä kansalaisia kannustetaan tietonsa ja työosaamisensa parantamiseen. Tietoyhteiskunnassa veroprosentin alentaminen on omiaan suurentamaan palkkasummaa, koska silloin työhön kannattaa mennä ja osaavammille voidaan maksaa parempaa palkkaa.
Ansiotulojen verotusta on tuntuvasti kevennettävä kaikissa tuloluokissa. Marginaaliveron yläraja on alennettava 50 prosenttiin.
Yritysverotuksen on oltava kilpailukykyistä. Osinkoverotuksen kiristäminen heikentää menestyvien yritysten pitämistä kotimaisessa omistuksessa. Jos osinkoverotusta kiristetään, on luovuttava varallisuusverosta, joka on usein kohtuuton, vähätuottoinen ja hallinnollisesti raskas. Kiinteistöjen osalta verottaminen on kaksinkertaista. Luovutusvoittojen verottamiselle on verotuksen yksinkertaistamiseksi säädettävä kohtuullinen aikaraja.
- Yritysverotuksen lieventämistä on kilpailukyvyn varmistamiseksi tarvittaessa jatkettava.
- Osinkoverotuksen muuttamisesta on luovuttava. Jos sitä ei tehdä, on varallisuusvero poistettava.
- Luovutusvoittojen verottaminen on rajoitettava koskemaan vain lyhytaikaisia sijoituksia.
Autoveron alentaminen on esimerkki veronalennuksen dynaamisista vaikutuksista.
Ajoneuvoverotuksessa on haittojen vähentämiseksi otettava huomioon ympäristöpäästöt.