Tuloratkaisussa unohdettiin työllisyys
Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura ry KANNANOTTO
vapaa julkaistavaksi 2.12.2004
Tuloratkaisussa unohdettiin työllisyys
Syksyn tuloratkaisun tavoitteena piti olla kilpailukyvyn parantaminen ja työllistymisen edistäminen. Viime maanantaina solmittu tulopoliittinen kokonaisratkaisu ei edesauta kummankaan tavoitteen toteutumisessa.
Irtisanomisuhan alaisen työntekijän koulutustuen korottaminen ja vapaapäivät oma-aloitteiseen työnhakuun työajalla eivät säilytä yhtäkään uhanalaista työpaikkaa, mutta ne estävät kylläkin tehokkaasti uusien työpaikkojen muodostumista. Erityisesti tämä vaikeuttaa matalapalkka-alojen työllistymistä, koska uudistus nostaa kaikkien työnantajien maksuja koulutusrahasta. Itse irtisanovalle yritykselle ei tule erityistä irtisanomismaksua.
Palkat puolestaan nousevat huomattavasti tulopoliittisen selvitystoimikunnan esittämää 0,5 prosentin yleiskorotusta enemmän. Monena edeltävänä vuotena palkat ovat Suomessa nousseet kilpailijamaita enemmän. Uuden tuloratkaisun myötä tämä perinne jatkuu.
Maltillinen tuloratkaisu yhdessä veronkevennysten kanssa olisi ollut kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta paras ratkaisu ja parhaiten turvannut reaalisen ostovoiman kasvun. Nyt kilpailukyky ja työllisyys joutuvat uhatuiksi, eikä tilannetta pystytä tällä kertaa palauttamaan ennalleen entisaikojen devalvaatiolla. Koko hyvinvointiyhteiskunnan perusta on vaarassa.
Kuka liian korkeista palkankorotuksista ja työsuhdeturvan kiristyksistä hyötyy? Jos joku, niin nykyinen – ei tuleva – työntekijä ja hänkään ei ehkä kauan. Keskusjärjestöjen ja ammattiliittojen jäsenet, jotka vielä ovat työssä ulosmittaavat kasvavan palkkasumman itselleen. Toisena vaihtoehtona oleva uusien työntekijöiden työllistyminen ei paljon kiinnosta. Työttömyys pysyy ennallaan tai pahimmillaan kasvaa.
Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura tuomitsee ylimitoitetut palkankorotukset maan kilpailukykyä vaarantavina ja työllistymistä heikentävinä. Työsuhdeturvan kiristykset eivät myöskään edesauta työpaikkojen luomista – päinvastoin. Olisi aika ottaa neuvottelupöytään yrityskohtaiset erityiskysymykset, tuottavuuserot ja matalapalkka-alojen työllistämisongelmat.